Museomykorritsa ja ekososiaalinen sivistys
Museoiden yksi rikkaus ja vahvuus on siinä, että niitä on niin paljon ja ne ovat kaikki erilaisia. Museoita on Suomessa kaikkialla, suurissa kaupungeissa ja pienissä kylissä. Museoverkosto ulottuu koko maahan. Museot ovat suuria, pieniä tai siltä väliltä. Museot tallentavat, tutkivat ja esittelevät paikallisia tai valtakunnallisia ilmiöitä ja kehityskulkuja, tai ne keskittyvät tiettyihin teemoihin, henkilöihin tai ajanjaksoihin. Niillä on verkostona kosketuspintaa vähän kaikkialle, kaikkiin ja kaikkeen. Jokainen meistä voi löytää yhden tai useamman museon, joka puhuu meille merkityksellisestä asiasta, ajasta, paikasta tai ihmisistä, tavalla, joka koskettaa juuri meitä.
Suomi on saamassa ison lisävahvistuksen museoverkostoonsa, kun Imatralle rakentuu uusi Erä- ja luontokulttuurimuseo. Projekti on hyvässä vauhdissa; kiinnostava museokonsepti on jo hahmollaan. Tuleva Erä- ja luontokulttuurimuseo Imatralla ja jo vuonna 1994 Punkaharjulla avattu Suomen Metsämuseo Lusto ovat tehneet yhteistyötä projektin alusta alkaen. Luonnon omat museot ovat kuin mykorritsa, sienijuuri, molemmille hyödyllinen symbioosi. Ne jakavat saman arvopohjan, innostuksen ja tematiikan, metsän, luonnon ja ihmisen käsitykset luonnosta. Ne puhuvat metsä- ja luontosuhteista, monimutkaisista, mutta meitä kaikkia syvästi koskettavista ja liikuttavista teemoista. Olemmehan perin juurin luonnollisia, metsäläisiä, ennen, nyt ja aina.
Lustossa on vuonna 2022 lanseerattu ja otettu käyttöön dynaamisen museon konsepti, joka on kiinnostanut museokenttää laajemminkin. Se tarkoittaa yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa museotyötä, joka rakentuu pitkän aikaulottuvuuden ja elävän perinnön työn varaan. Dynaaminen museo on kiinnostunut kestävästä tulevaisuudesta, mutta se tarvitsee menneisyystietoa luodakseen kulttuurin muutoksessa tarvittavia tulevaisuustaitoja, tulevaisuusperintöjä, yhdessä ihmisten ja yhteisöjen kanssa. Juuri ihmisissä olevan tiedon, taidon, toiminnan ja maailmankuvien vaaliminen tekee museosta elävän ja vaikuttavan. Dynaaminen museo vaalii ekososiaalista sivistystä, joka tarkoittaa ihmisen kykyä tarkastella omien valintojensa ja kulutustottumustensa seurauksia ja elää maapallon kantokyvyn rajoissa.
Jaamme myös museoidemme Mykorritsa-työryhmässä ajatuksen dynaamisuudesta. Haluamme yhdessä, toisillemme jakaen, yhdessä suunnitellen ja toisiamme täydentäen rakentaa uudenlaista museosymbioosia, jossa resurssit vastaavat paremmin todellisia museotyön tarpeita ja jossa fokuksessa viime kädessä on museon käyttäjä ja parempi maailma. Ihmisen ja luonnon ikiaikaisesta vuorovaikutuksesta kertovina museoina tuomme entistä voimakkaammin esiin myös sen, että ihmisen suhde luontoon on vain yksi suhde monien muiden suhteiden joukossa osana luonnon monimutkaista ja loputtoman laajaa, lukemattomista eliöistä ja eliöyhteisöistä, elollisesta ja elottomasta luonnosta muodostuvaa kokonaisuutta.
Luonnon omina museoina olemme yhdessä luonnon puolella ja samalla ihmisen puolella – onhan ihminen osa luontoa ja yksi laji muiden lajien joukossa. Se laji, joka kipeästi tarvitsee muuta luontoa ollakseen olemassa ja museoita muistaakseen, ymmärtääkseen ja ajatellakseen luontosuhteensa ja toimintatapansa uusiksi.
Leena Paaskoski
Kehittämisjohtaja, FT, dos., Suomen Metsämuseo Lusto
Suomen Erämuseosäätiön hallituksen jäsen
Museologian työelämäprofessori, Jyväskylän yliopisto
Kuva: Laura Kokki. Kuvassa yksityiskohta tekstiilitaiteilija Sanna Vatasen teoksesta Kunttamato-työpaja. Suomen Metsämuseo Lusto.