Museokokoelmat haltuun kopossa

Suurelle yleisölle näyttelyt ja yleisötyö ovat usein näkyvin osa museotoimintaa. Näyttelyitä ei kuitenkaan olisi ilman museokokoelmia, ja kokoelmien ylläpito ja kartuttaminen ovatkin museoiden toiminnan ydintä.

Museot tallentavat esineitä, taideteoksia, luonnontieteellisiä objekteja tai näytteitä, valokuvia, audiovisuaalisia tallenteita, asiakirjoja ja kaikkea ihmisten tuottamaa. Kokoelmien kautta museot dokumentoivat yhteiskunnan menneisyyttä, muutosta ja välittävät siitä tietoa. Kokoelmatoiminnalla rakennetaan ja tehdään näkyväksi edellisiltä sukupolvilta periytyvää kulttuurista pääomaa, mutta myös nykyaikaa.

Sitä, miten kukin museo kokoelmiaan säilyttää ja kartuttaa, ohjaa museon laatima kokoelmapoliittinen ohjelma eli kopo. Asiakirja on edellytyksenä sille, että museo voi saada toimintaansa varten valtionosuuksia. Se ohjaa museon kokoelmatyötä ja toimii ohjeena museon henkilökunnalle. Kopo kertoo myös yleisölle museon kokoelmatyöstä.

Kokoelmapolitiikassa määritellään museon olemassaolon perusta: mitä, miksi ja miten tallennetaan. Tuleva Erämuseo tallentaa suomalaiseen erä- ja luontokulttuuriin liittyvää aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä. Museon aihealueita ovat kalastus, metsästys, luonnontuotteiden keräily ja luonnon virkistyskäyttö, joten tallennusalue on laaja.

Museoiden tallennusvastuita tarkennetaan ammatillisten museoiden Tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKOssa. Erä- ja luontokulttuurimuseolle hahmotellaan oma tallennusalueensa, jota muut eivät museokentällä tallenna. Esimerkiksi sisävesikalastus on aihealue, jota yksikään ammatillisesti hoidettu museo ei aktiivisesti tallenna. Näin ollen tuleva museo paikkaa ns. mustaa aukkoa valtakunnallisella tallennuskentällä. Vastuualueista sopimalla estetään se, etteivät museot tee päällekkäistä työtä.

Kokoelmapolitiikassa kerrotaan myös, miten kokoelmat karttuvat. Yleensä tämä tapahtuu lahjoituksin, mutta joskus myös ostoin. Kokoelmat karttuvat yhteisöllisesti eli kuka tahansa voi tarjota museolle lahjoituksia ja tehdä ehdotuksia mitä kokoelmiin voisi tallentaa. Museoammatillinen henkilökunta harkitsee, otetaanko lahjoitus vastaan kokoelmiin.

Museokokoelman säilyttäminen ei yksinään ole itseisarvo. Kokoelmien tulee olla käytettävissä ja saavutettavissa. Käytettävyys tarkoittaa, että kokoelmia käytetään esim. näyttelyissä, tutkimuksessa ja opetuksessa. Usein museolla on myös käyttökokoelma, jota voi tutkia vapaasti.

Kokoelmapolitiikassa kerrotaan, kuinka esineiden säilytys on turvattu ja kuinka ne ovat luetteloitu ja löydettävissä. Sadantuhannen valokuvan joukosta on löydettävä juuri se tietty kuva kalastuksesta Tenolta ja satojen uistimintyyppien joukosta vaikkapa juuri se tietty nirha . Oikeat säilytysolosuhteet ja pakkaus varmistavat esineiden ja kuvien säilymisen satojen vuosien päähän tai mahdollisimman pitkään.

Erämuseon kopon valmistuttua siitä tulee asiakirja, joka ohjaa museon kokoelmien muodostumista kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, jonka avulla kerrotaan luonnon ja ihmisen yhteistä tarinaa.

Tulevissa blogikirjoituksissa kerromme kokoelmatyöstä tarkemmin.

Sari Mustajärvi

 

Kokoelma-amanuenssi Sari Mustajärvi tutustumassa Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmien säilytystilaan Riihimäellä.

Etusivun kuvassa nirha 1940-50-luvulta (Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmista).

Edellinen
Edellinen

Kansanedustajat museoharjoittelussa Erämuseosäätiöllä

Seuraava
Seuraava

Osallistu Toiveiden Erämuseo -kyselyyn